Koesoitto veivattiin läpi. Rumpaliehdokkaalle aiemmin lähetetyt biisit oli selvästi kuunneltu ja sisäistetty. Tahtoo sanoa että soittamaan päästiin oikeastaan saman tien ilman sen kummempia seremonioita. Tämä ei missään nimessä ole itsestään selvää, kuten aiempien kokelaiden kohdalla huomattiin. Jos koesoittoon saapumisen ainoana vaatimuksena on että opettelee pari biisiä, niin ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Näin ei jostain syystä kuitenkaan aina ole, ilmiöön on törmätty kyllä ennenkin. Ehkä emme vain osanneet riittävän selkeästi tuoda julki että etsinnässä on pätevä ja kokenut ukko joka suhtautuu soittamiseen edes jollain tasolla ammattimaisesti.
Uskokaa tai älkää, mutta rumpujen soittaminen koostuu lähinnä rumpujen soittamisesta, ei missään nimessä mistään muniin puhaltelusta. Sitä soittamista sitten saatiinkin kuulla koko rahan edestä. En muista koska viimeksi olisin näin jämäkän tatsin omaavan ukkelin kanssa musisoinut. Melko nopeasti kaikille selvisi että tässä juuri on se äijä jota ollaan etsitty. Tempo pysyy, liikoihin kikkailuihin ei sorruta ja kaikki mitä tehdään, tehdään biisin ja kokonaisuuden ehdoilla. Homma vedettiin pakettiin ja saatteeksi annettiin perinteinen "älä soita meille, me soitamme teille" -fraasi. Luonnollisesti päätöstä ei voitu tehdä keskustelematta ensin asiasta keskenään. Ai miksi ei?
Bändi on diktatorinen demokratia. Suora demokratia ei näissä hommissa toimi: loputon äänestäminen ja kompromissien tekeminen johtaa lopulta vain siihen, että mitään ei saada aikaiseksi ja kokonaisuus on biisejä myöten hajanainen. Diktatorisessa demokratiassa asioista voidaan keskustella ja kaikkien mielipide otetaan huomioon, mutta jonkun tai joidenkin on otettava vetovastuu ja viime kädessä tehtävä päätökset. Samoin tällä jollakin/joillakin on oltava selkeä käsitys mihin suuntaan bändiä viedään, sekä musiikillisesti että konkreettisesti. Tässä tapauksessa nämä jotkut ovat allekirjoittanut, Iiro ja Bad Crane Samuelsson, eli vanhasta bändistä käteen jäänyt tuhokolmikko.
Taiteellinen puoli on pelkkää veteen piirrettyä siksakkia eikä siihen ole olemassa yhtään mitään yleispätevää taktiikkaa. Käytännön hommissa taas jo pelkästään järkeilemällä pääsee pitkälle: milloin kannattaa alkaa myymään keikkaa, milloin biisimateriaali on siinä kuosissa että kannattaa mennä studioon tekemään äänitettä keikkamyyntiä vauhdittamaan, mikä on orkesterin ulkoinen ilme kotisivuja ja keikkajulisteita myöten. Soppaan lisätään vielä muuttujiksi seuraavia:
- kuka minkäkin homman tekee
- jos ei tehdä itse niin kuka tekee
- kuka etsii ja kontaktoi sen kuka tekee
- mitä maksaa
- millä se maksetaan
- ai bändin rahoista?
- mistä bändi saa rahaa
- ai keikoista?
- kuka ne keikat myy, lähettelee sopimukset ja julisteet, selvittää ja järjestää keikkaliksan laskutuksen, järjestää kuljetuksen ja mahdollisen majoituksen, vuokraa pa:n ja valot jos on tarvetta, palkkaa miksaajan ja/tai kuljettajan ja/tai roudarin, pitää huolen että kaikilla on tiedossa päivämäärät ja aikataulut ja joka jätkä on paikalla kun pitää
Nämä siis esimerkkeinä. Lista on loputon. Hoidettavia asioita on tolkuton määrä ja juuri tästä syystä on oltava se joku joka pitää narut käsissään ja huolehtii kaikkein pienimmistäkin asioista. Säädön määrä on uskomaton kun keikkapaikalla 400km päässä kotoa selviää, että haikan pellit jäi auton takapenkille. Vajavaisella kalustolla muovikasseineen reippaassa nousuhumalassa ja helvetisti myöhässä keikkapaikalle saapuva bändi ei todellakaan herätä luottamusta keikan tilaajassa. Samoin negatiivisia mielikuvia herättää orkesteri, joka ensi töikseen kyselee talon miksaajalta kitarapiuhoja tai kolvia lainaan.
Toki vahinkoja sattuu, mutta suurin osa mokista on vältettävissä huolellisella organisoinnilla. Tässä on suureksi avuksi se, että jo etukäteen on määritelty vastuuhenkilö(t) joka osa-alueelle. Kuulostaa varmasti natseilulta ja kontrollifriikkeilyltä, mutta kokemus on osoittanut systeemin toimivaksi. Useissa orkestereissa on yksi puuhamies joka ottaa vetovastuun kaikesta, toisissa taas vastuuhenkilöitä on useampia. Pääasia on että edes jollakulla on sävelet selvillä. Mitä pienempi on säädön määrä, sitä paremmin voi keskittyä olennaiseen eli itse soittamiseen.
Mitä seuraavaksi? Ensi viikko tuo tullessaan reissun pankkiin avaamaan orkesterille pankkitiliä, jonka kautta kierrätetään mm. keikkaliksat ja maksetaan treenikämpän vuokrat. Pankkitili käteisen sijaan siksi, että kaikesta rahaliikenteestä jää jälki. Mitä selkeämmin on esittää tositteet rahan kulusta, sitä pienempi on mahdollisten erimielisyyksien ja konfliktien vaara tulevaisuudessa. Samalle päivälle on tarkoitus sumplia ensimmäiset treenit koko porukalla. Tavoitteena on olla kevään korvalla keikkakuosissa. Se tarkoittaa, että aikaa on pyöreästi 22 viikkoa. Amatööripohjalta, tyhjästä ja entuudestaan osin oudolla porukalla ponnistaen tiedossa on melko tiukka tinki.
Juissi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti