Ensimmäinen keikka paketissa. Pikkufestarin avausesiintyjänä oli mukava vetää, kamat sai pystyttää kaikessa rauhassa ja soundcheckiin käyttää aikaa riittävästi. Treenaustahtia saatiin kiristettyä sen verran että epäilyksistä huolimatta keikkakuosi saatiin ihan mukavasti kohdallaan. Toki parantamisen varaa on aina, mutta kelvollinen lähtötaso ja varmuus on saavutettu. Amatööripohjalta puolessa vuodessa nollasta sataan ponnistaminen onnistui lopulta juuri kuten alunperin laskelmoitiin.
Treenikämpän ja pa:n järjestely uuteen kuosiin sekä satsaaminen pariin lattiamonitoriin toi toivotun parannuksen kuunteluolosuhteisiin. Nyt kelpaa vetää ja treenaaminen on mielekkäämpää. Kamojen asettelussa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan jäljittelemään keikkaolosuhteita, mikä tällä ensimmäisellä keikalla osoitti toimivuutensa. Balanssi oli tuttu jo ennen kuin monitoreista edes otettiin ääntä ulos.
Parin viikon päästä on seuraava veto, sitä ennen täytyy kehitellä taustalakana ja merkkarit kuosiin. Tiukaksi vetää, mutta yrittänyttä ei laiteta.
