Before the Beginning

Kaikki alkoi orkesterista nimeltä Diesel Band. Tai kaikki alkoi oikeastaan nimettömästä trubaduuri-duosta. Soiteltiin Juhan kanssa saunan eteisessä kitaralla, bassolla ja jollain ihmeellisellä venäläisellä 7-kielisellä orkesterikitaralla Johnny Cashia ja viriteltiin omia biisejä. Jokusia keikkojakin tehtiin. Vähitellen virisi ajatus oikeankin bändin perustamisesta. Paikallislehden haastattelussa peräänkuulutettiin rumpalia ja basistia, eikä aikaakaan kun sähköpostiin tipahti kohtalokkaaksi muodostunut viesti jossa Marko ja Jykke ilmoittelivat haluistaan moisiin hommiin. Elettiin kevättä 2009.

Ensimmäinen treenikämppä löydettiin ja treenattiin pirusti. Alkuun värkättiin akustisena, kunnes pikkuhiljaa alettiin ilmaisua sähköistämään. Erään ZZ Top -teemakeikan yhteydessä hätäavuksi värvätty Iiro saatiin ylipuhuttua pysyväisjäseneksi kun todettiin äijän olevan kova ryyppymies ja muutenkin hieno ihminen. Jossain vaiheessa Juha siirtyi kokopäiväisesti varsinaisen orkesterinsa Diorian luotsiksi ja tilalle basson varteen saatiin Bad Crane Samuelsson, hieno mies hänkin vaikkakin perin keskinkertainen tenuttelijana. Treenikämpät vaihtui, tehtailtiin biisejä, äänitteitä, musavideoita ja keikkoja. Homma oli hyvässä nosteessa ja kivaa oli.

Keväällä 2013, viiden vuoden, parin demon ja reilun 60 keikan jälkeen homma alkoi rakoilla. Painittiin aikataulu-, ja motivaatio-ongelmien kanssa, keikat väheni eikä soittokaan tahtonut kulkea. Erinäisistä henkilö-, ja ulkokohtaisista syistä jatkaminen alkoi näyttää mahdottomalta. Homma pantiin pakettiin alkusyksystä, hyvässä hengessä ja edes kohtuullisesti mielipahaa välttäen.

Mutta periksi ei annettu. Lähes samaa vauhtia alettiin pyörittämään ajatusta uudesta kokoonpanosta. Iiro ja Samuli ilmaisivat halunsa jatkaa samaa rataa, kunhan löydettäisiin rumpali. Myös kiipparistin ottamista kokoonpanoon sumplittiin. Urkuri löytyikin yllättävän helposti ja läheltä. Mies on kaikesta päätellen vieläpä kärsivällinen, hommat kun on olleet erittäin hiljaisella rumpalin etsinnän ajan eikä se ole Mikaa vielä ainakaan saanut hermostumaan. Rumputaiteilijoita kun tuntuu olevan näillä seuduin vähän, riittävän kokemuksen omaavia vielä vähemmän.

Joitakin ehdokkaita rumpalin pestiin ilmaantui ja joitakin koesoitettiinkin. Alun vaikeuksien jälkeen alkoi näyttää jopa siltä että rumpalia pääsisi jopa valkkaamaan. Tätä kirjoittaessa on koesoittotilaisuus taas edessä muutaman tunnin päässä ja odotukset on korkealla. Parhaassa tapauksessa ratkaisun hetket ovat käsillä. Heti kun pätevä mies löytyy niin aletaan treenaamaan biisejä keikkakuntoon. Tavoitteena on olla ensi keväänä siinä kuosissa että voi huoletta alkaa kauppaamaan esiintymisiä ja haaveilemaan studiosessiosta.

Tämän blogin tarkoitus? Kertoa juurta jaksain mitä orkesterin pyörittäminen käytännössä, parhaimmillaan ja pahimmillaan, on. Karistaa hiukan sitä mystillistä ja myytillistä kuvaa rokkikukkoilusta, tarjota ulkopuoliselle näkymä kulissien taakse ja tuoda julki muun muassa se tolkuton määrä duunia joka bändin eteen tehdään. Haaveet rokkitähteydestä on kukin tahollaan haudannut, mutta mikään ei estä yrittämästä. Järkisyillä bändihommia ei voi perustella, kyse on puhtaasti rakkaudesta lajiin. Taiteesta tai itsensä ilmaisemisestakin on vaikea puhua, semminkin kun puhutaan pohjimmiltaan vain yksinkertaisten miesten yksinkertaisesta musiikista. Päivittelen blogia sitä mukaa kun jotain tapahtuu tai uusia asioita tulee eteen. Osa tulevista tapahtumista on kokemuksen perusteella arvattavissa, mutta myös ennennäkemättömiä tilanteita tulee taatusti eteen. Sehän tästä jännää tekeekin.

Juissi