Hiukan pitkäksi venähtänyt treenien väli ei pahoista aavistuksista huolimatta aiheuttanut toimenpiteitä. Edellisessä sessiossa värkätyt uudet sovitukset olivat pysyneet mielissä hyvin ja hommaa saatiin jatkettua hienosti siitä mihin viimeksi jäätiin. Muutamia ihan toimivia uusia koukkuja vanhoihin biiseihin onkin saatu aikaiseksi, joskin niiden myötä myös haastavuuskerroin on lisääntynyt lähes eksponentiaalisesti. Tuleva sessio tuo kaiken muun ohella tullessaan taas äänitystä, jotta kikkailuista saadaan jälki myös myöhempää tarkastelua varten. Johtuneeko uutuudenviehätyksestä vai mistä, mutta treenikämpällä suoritettu louhiminen on ollut jopa poikkeuksellisen määrätietoista ja päättäväistä.
Orkesterin visuaalinen ilme alkaa saada muotoaan hitaasti mutta varmasti. Kotisivujen ensimmäinen raakaversio on valmis ja ne tuupataan kansan pällisteltäväksi heti kun edes ohuesti kelvollista audiojulkaisua saadaan ilmoille. Uskaltaisin veikkailla että viimeistään vuodenvaihteen jälkeen päästään ottamaan savut Mikan piilostudiosta ja runttaamaan raitoja kovalevylle. Äijän itsensä esittelemä referenssi samaisen pajan aiemmista aikaansaannoksista oli vähintäänkin vakuuttavaa, joten usko on kova että pontevaa räminää saadaan varmasti aikaiseksi. Privaattistudion olemassaolo on bändille ihan täydellinen jackpot, kerrankin voi tarkkaamossa viettää juuri sen verran aikaa kuin tarvitsee, kelloa tuijottamatta ja lantteja laskematta. Myös tulevien julkaisujen esituotantoa silmälläpitäen homma on erinomaisen hyvällä mallilla.
Treenikämppä on hiljalleen täyttynyt mitä esoteerisimmista laitteistoista. Samulin paikalle ahkeroimat "Made in USSR"-kaiuttimet herättivät pelonsekaista kunnioitusta. Painoa per kaappi on varmasti saman verran kuin kenellä tahansa orkesterin jäsenellä ja soundi on hunajaa. Ensimmäiset keikat vedettäneen kuitenkin vuokrakamoilla, noita kun ei ilman Sm-tason painonnostajan kompetenssia siirretä yhtään mihinkään. Mutta saapahan ainakin kämpällä laulun ja hammondit kuulumaan.
Juissi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti